Syysterveiset täältä Raumalta! Olen Elina Vanne ja toiminut Katja Noponen Oy:llä Kelan työllistymistä edistävän ammatillisen kuntoutuksen (TEAK) työhönvalmentajana nyt noin puolitoista vuotta.

Aina kun mahdollista, kuljen työmatkat kävellen tai pyörällä nauttien upeasta merimaisemasta. Tämän päivän työpaikkakäynnit ovat onneksi niin lähellä että autoa ei tarvita, kun on niin kaunis kuulas syyspäiväkin.

Työpäivä alkaa toimistolta kahdeksan aikaan. Tarkistan viestit puhelimesta ja sähköpostista. Sami on työkokeilussa metallipajalla, ilmoittaa minulle ja työnantajalle käyneensä lääkärissä flunssan takia ja saaneensa sairauslomaa kolmeksi päiväksi. Vastaan Samille ja teen osallistumistodistuksen toimitettavaksi Kelaan poissaolosta.

Puoli yhdeksän aikaan istahdamme Rauman yksikön valmentajien kanssa aamukahville, samalla käydään läpi päivän työjärjestys, akuutit asiat ja täsmätään kalenterit. TEAK-palvelun toimistolla toteutettaville lähipäiville odotetaan tänään viittä kuntoutujaa. Tealla on aamupäivällä sovittuja työpaikkakäyntejä, Jutta on tämän päivän työssä Porin yksikössä, joten minä huolehdin läsnäolevien kuntoutusohjelman toteutuksesta aamupäivän ajan.

Vähän ennen yhdeksää ensimmäiset kuntoutujat saapuvat paikalle, päivä käynnistyy kahvittelun ja leppoisan rupattelun voimalla. Jouko ja Saara ovat tulleet lähipäiville työkokeilujen jälkeen. Jouko kertoo viihtyneensä työkokeilussa kirpputorilla ja hakevansa nyt uutta työkokeilupaikkaa vastaavista tehtävistä. Saara puolestaan toteaa laitoskeittiön työtehtävien olleen liian raskaita, joten seuraavaa työkokeilupaikkaa etsitään muista tehtävistä. Matiaksen kanssa jatkamme työkokeilupaikan etsintää tuotantotehtävistä siitä mihin olemme edellisenä päivänä jääneet, Rinan ja Seijan kanssa hiomme ansioluettelot ja työhakemuspohjia kuntoon.

Jokainen kuntoutujista työskentelee oman tehtävänsä ääressä. Annan tarvittaessa apua oikean yhteystiedon etsimiseen ja ohjeistan ansioluettelon tekemisessä. Yksi tärkeimmistä työtavoista on kuitenkin yhteinen ideointi kuntoutujan kanssa; mikä voisi olla juuri hänelle sopiva paikka, millaista osaamista hän voisi työpaikalle tarjota, missä hän pääsisi hyödyntämään osaamistaan ja hän viihtyisi. Omien kokemuksien ja tämän työn työpaikkakäyntien myötä moni yritys on tullut tutuksi ja yhdessä kollegoiden kanssa osaammekin avata monen työpaikan tilannetta ja monen eri alan työtehtäviä. Ja jos emme tiedä, sitten kysytään 😊 Aamupäivän aikana soitankin muutamaan yritykseen kysellen lisätietoja ja työkokeilupaikkaa. Ne puhelut eivät johtaneet Joukon, Saaran tai Matiaksen työkokeiluun, mutta ainakin tiedämme nyt taas lisää eri työnantajista ja jonkun kohdalla se voi olla juuri se oikea kontakti. Joukolle sain kuitenkin hyvän vinkin seuraavasta paikasta, josta voisi kysellä lisää.

Aamupäivä etenee niin vauhdilla, että lounasaika onkin jo käsillä. Nappaan alakerran lounasravintolan ihanasta salaattibuffasta salaatin mukaan. Näistä hyvistä ruuista lähipäivillä olevat kuntoutujatkin saavat nauttia. Mulla on ihanat työkaverit, joiden kanssa taukoilusta saa vauhtia ja virtaa iltapäivän touhuihin. Loppupäiväksi vaihdamme Tean kanssa paikkoja, hän jatkaa siitä mihin lähipäivillä olevien kuntoutujien kanssa jäätiin ja itse lähden sovituille työpaikkakäynneille.

Jaana on työkokeilussa läheisessä kaupassa, joten matka sinne taittuu kävellen. Jaanan työkokeilu on sujunut hyvin. Uusia työtehtäviä on päässyt opettelemaan lisää ja työllistyminen yritykseen näyttää tulevaisuudessa hyvin mahdolliselta. Täytämme Jaanan kanssa kuntoutuksen jatkohakemuksen toimitettavaksi Kelaan. Lähtiessä vaihdan vielä muutaman sanan myymäläpäällikön kanssa. Mitään hankaluuksia Jaanan työkokeilussa ei ole ollut, ovat lisänneet erilaisia työtehtäviä pikkuhiljaa ja Jaana on saanut kasvatettua ammatillista osaamistaan niin, että kaupan alalle työllistyminen on kohta mahdollista.

Takaisin työpaikalle kierrän erään koulun kautta, jossa Tuomas on hiljattain aloittanut työkokeilun laitoshuoltajan tehtävissä. Tuomas on pitkään ollut työttömänä ja sairauden jälkeen ei enää voi työllistyä koulutusta vastaaviin tehtäviin. Hän on päässyt nyt tutustumaan laitoshuoltajan työhön ja kokeilemaan alaa käytännössä. Löydän Tuomaksen työn touhusta siivouskärryjen äärestä. Tuomas kertoo tarkasti työtehtävistään, on varovaisen innostunut alasta ja pohtii, että ehkä joskus tulevaisuudessa alan opinnotkin voisivat tulla kyseeseen. Kehun ja kannustan jatkamaan samaan malliin.

Palaan vielä toimistolle hoitamaan raportoinnin ja kirjaukset. Kävellessäni Eeva, joka on odottanut tietoa hakemastaan työpaikasta, soittaa. Eeva kertoo, ettei ole tullut valituksi toimistotyöntekijän tehtävään. Harmittaa, koska Eevasta olisi siihen hommaan kyllä ollut. Keskustelemme hetken tilanteesta ja työnantajan tekemästä valinnasta. Sovimme, että jatkamme Eevan kanssa työn ja työkokeilupaikan etsintää tällä viikolla lähipäivillä.

Viimeiseksi silmäilen vielä seuraavan päivän kalenterimerkinnät ja suunnitelmat ennen kuin suljen koneen ja lähden kohti kotia. Ulkona on raikas ilma ja vielä valoisaa, hyvä on värikkäiden lehtien keskellä kotiin astella.

Elämäsi parhaita työpäiviä myös sinulle!

Elina

*Kuntoutujien nimet muutettu henkilöllisyyden suojelemiseksi.

Hei, olen Irene Satakunnasta ja ikää alkaa olla jo neljänkymmenen paremmalla puolella reilusti. Minulla on kaksi ammattitutkintoa ja molempia töitä olen tehnyt ja paljon kaikenlaista muuta väliaikaista, osa-aikaista. Kurssejakin mahtuu varmaan jo tusinan verran ansioluettelooni laitettavaksi.

Minulla on työllistymistäni ja koulutustakin haittaamassa ollut syntymästäni saakka vaikeaksi luokiteltava näkövamma. Se on aiheuttanut monen monta ongelmaa koulutusten, liikkumisen ja töidenkin suhteen. En ole silti antanut sen estää minua kokeilemasta ja elämästä mahdollisimman tavallista elämää. Sisukkuutta ja yritteliäisyyttä olen näiden ansiosta varmasti kasvattanut matkan varrella roimasti lisää.

2017 olen ollut näkövammaisten omassa erityisosaamiskeskuksessa Helsingissä kuntoutusjaksolla ja siellä on kartoitettu niin minun näkemiseni eri osa-alueita, kun työllisyys mahdollisuuksia. Sieltä sain työkyvyttömyyseläkkeen hakemista tukevan lausunnon. Tämä tuli kuitenkin kielteisenä Kelasta. Minulle ehdotettiin Kelasta toimintakykyni ja työkykyni fyysistä parempaa arviointia, koska minulla on jo iänkin tuomia pieniä fyysisiä oireita ilmennyt. Tältä jaksoilta sain työkykyäni parantavia ohjeita ja samalla minulle ehdotettiin TEAK kuntoutuksen mahdollisuudesta. Johon minä sitten tartuin, kun kerran itsellänikin on halua tehdä ja toimia rajoitteistani huolimatta. Se on ollut vaan kovin hankalaa, eikä ole johtanut mihinkään konkreettiseen toimintaan osaltani. Joka kerta on törmätty siihen, että minun tilanteeni todetaan olevan melko vaikea. TE- keskuksessa on yritetty monta kertaa miettiä erilaisia mahdollisuuksia pääsemättä kuitenkaan asiassa juurikaan eteenpäin. Kela myönsi minulle TEAK kuntoutuksen ja siitä lähti minun tieni kohti yrittäjyyttä, jota en todellakaan tiennyt, kun kuntoutuksen aloitin!

Aloitin TEAK kuntoutuksen avoimin mielin, joskin ajatuksissa oli, että mahtaakohan sieltä nyt mitään uutta sitten kuitenkaan löytyä. Asioita kun oli jo useampana vuotena aika paljon mietitty ja pohdittu monessa eri paikassa ja eri tahojen kanssa. Kuntoutuksessa minulle selvisi kyllä aika nopeasti, että en halua enkä oikeastaan tarvitsekaan työkokeilua itse sen työssä käymisen ja niihin liittyvien asioiden takia. Vaan minun pitäisi saada mahdolliseksi se, kuinka pystyn kulkemaan työssä, koska julkinen liikenne on asuinpaikkakunnallani melko vähäistä ja olematonta kesäaikaan, joka olikin jo sopivasti tulossa.

Ratkaisut, jotka kuntoutuksen alkutaipaleella tehtiin, olivat melko raskaitakin työstää, kun niitä oikein ihan tuntikaupalla mietti kovasti ja koitti löytää ratkaisua. Yrittäjyys oli minulla kyllä ollut matkassa jo vuosia yhtenä ajatuksena ja ehkäpä haaveenakin. Se vain oli kaatunut aina riittämättömään tietoon ja tukeen. Nyt se sitten vaan puserrettiin kasaan TEAK:ssa. Prosessi oli vaan kuljettava ehkä tämän vaikeamman kautta niin lopputulos oli selkeämpi.

Sain hyvin aikaa käyttää rauhassa tietojen hakuun ja hoitaa kaikkia liikeneviä asioita. Yhdessä Kelaan soitetut puhelut työhönvalmentajan kanssa olivat hyvä juttu. Oma luottamus Kelaan, kun on kärsinyt vuosien saatossa erinäisten epäonnisten asioiden tiimoilta. Tuki tässä kohtaa tuli todella tarpeeseen. Monien vaiheiden ja selvittelyjen jälkeen tuli se päivä, että minä tein kaupparekisteriin hakemuksen ja sain toiminimeni sinne rekisteröidyksi elokuun viimeisenä päivänä 2018. Vuosipäivää on siis hiljakkoin vietetty ja päivääkään en ole sitä katunut. Asiat lähtivät rullaamaan rauhallisesti, koska minulla oli kuntoutuksesta se turva tulolähteelle ja sain rauhassa hoitaa yrityksen asiat. Minun toinen ammattini on jo vuodelta 1996 suorittamani koulutetun hierojan tutkinto ja siitä tuli minun yritykseni päätoimiala. Yritysrekisteriin ilmoitin kuitenkin toisenkin ammattini työt eli puutarha-alan, koska olen puutarhuriksikin valmistunut aikuiskoulutuksen myötä ja niitäkin töitä tehnyt useampana vuotena. Kuitenkin hoitoala on ehkä ominta itselleni.

Olen saanut rauhassa käynnistää yritystäni ja miettiä erilaisia mahdollisuuksia laajentaa ja monipuolistaa yritykseni toimialaa. Olen ottanut mukaan hevoshieronnan, koska oma harrastus ja laajahko tuttavapiiri sitä kautta helpottaa asiakkaiden hankintaa ja olen saanut sitä kehittää rauhassa. Olen myös ottanut palveluihini erilaisia hemmotteluhoitoja esim. illanistujaisiin, polttariporukoille ja työhyvinvointiin. Suunnitelmissa on kehittää lisää tätä puolta ja mahdollisesti ohjattuja lyhyitä hyvinvointi juttujakin ottaa palveluihini mukaan.

Olen ollut työkokeilussa/työharjoittelussa omassa yrityksessäni. Se on mahdollistanut tämän kaiken rauhassa etenemisen, omien voimien ja fyysisten jaksamisien tarkkailun pidemmällä aikavälillä. On ollut hyvä juttu, että on ollut ihmisiä, kenelle kertoa niin iloiset kuin mieltäkin askarruttavat asiat. Työhönvalmentajien kanssa on mietitty asioita yhdessä ja voinut sanoa monia asioita ääneen jollekin, kun yksin on ensin niitä miettinyt ja harkinnut. Säännölliset tapaamiset on ollut odotettuja hetkiä kertoa kuulumiset tietäen, että he tulevat ihan oikeasti minua varten niitä kuulemaan. Saamani tuki on ollut sitä, mitä olen jatkuvasti toivonutkin saavani tähän elämänmittaiseen kasvuun ihmisenä ja työntekijänä.